6 keinoa lämpötalouden hallintaan- kuinka hoidetaan hypotermiasta kärsivää potilasta

Mitä hypotermia tarkoittaa

Hypotermialla tarkoitetaan normaalin ruumiinlämmön laskua ja tästä aiheutuvia muutoksia elimistössä. Jäähtymiselle altistavat korkea ikä, huono yleiskunto, väsymys, nestevajaus, alkoholi ja sairaudet. Onnettomuustilanteissa alilämpöisyyttä voivat aiheuttaa sokki, suuret verenvuodot, laajat palovammat, tajuttomuus ja märät vaatteet. Hypotermian kehittymiseen vaikuttaa tietysti myös olosuhteet tapahtumapaikalla eli hyvin moni seikka, niin ympäristöstä kuin potilaasta itsestään johtuva. Vielä tarkemmin määriteltynä hypotermia eli alilämpöisyys määritellään tilaksi, jossa kehon lämpötila on alle 35 °C. Vammautuneen potilaan kohdalla alilämpöisyyden raja on jo 36 °C. Lieväksi alilämpöisyydeksi määritellään kehon lämpötila 32–35 °C, keskivaikeaksi 28–32 °C ja vaikeaksi alle 28–30 °C. Arvioitaessa alilämpöisyyden vaikeusastetta lämpötilan mukaan, ongelmaksi tulee lämpötilamittauksen tarkkuus. Monissa koti- ja ensihoidossa käytettävissä lämpömittareissa mittausalue loppuu tai on epätarkka. Tämän vuoksi hypotermian vaikeusasteen määrittämiseksi ja hoidon tarpeen arvioimiseksi kannattanee käyttää potilaan oirekuvan analysointia. Suosituksena voisi kuitenkin olla, että ennemmin liioittelee hypotermian vaikeutta kuin vähättelee sitä.

Hypotermian oireet

Keho reagoi lievään hypotermiaan lihasvärinällä sekä lihasjäntevyyden lisääntymisellä ja sympaattinen hermoston toimii ylivilkkaasti. Potilaan verenpaine lisääntyy, syketaajuus nousee ja ääreisverisuonet supistuvat ja tällöin myös solujen hapenkulutus kasvaa voimakkaasti. Potilaan tajunnan taso on yleensä tässä vaiheessa melko normaali, hengitystaajuus on koholla johtuen lisääntyneestä hapenkulutuksesta ja siitä johtuvasta lisääntyneestä hiilidioksidin tuotannosta. Keskivaikeassa hypotermiassa verenpaine alkaa laskea ja tajunnan taso ja hengitys heikkenevät. Kehon lämpötilan laskiessa myös lihasvärinä lakkaa ja lihasjäntevyys poistuu. Vaikeassa hypotermiassa hengitystä ja sykettä ei välttämättä enää tunnu, rytmihäiriöiden riski on suuri ja potilas voi mennä tajuttomaksi. Potilaan verensokeri nousee, pupillit laajentuvat ja jänneheijasteita ei tunnu. Verensokeri nousee, kun hypotermia kehittyy nopeasti. Hitaasti, päivien aikana, kehittyessään hypotermia saattaa taas laskea verensokeritasoja. Sormesta mitattuna verensokeri ei ole luotettava ääreisverenkierron supistumisen vuoksi, vaan verensokerin mittaaminen kannattaa tehdä esimerkiksi kyynärtaipeeseen asetetusta iv-kanyylista.

Miksi lämpötalouden hoitaminen on tärkeää?

Lämpötalouden hoitaminen on tärkeää, koska hypotermiapotilaista, joiden ydinlämpötila on 32 astetta, menehtyy 23%. Jos ydinlämpötila on sokkisen vammapotilaan kohdalla alle 32 astetta, kuolleisuus voi olla jopa 100%. Vammautuneen ja ei-vammautuneen potilaan kohdalla syyt hoidon tärkeyteen ovat pääpiirteittäin samat mutta vammautuneen potilaan kohdalla hypotermian aiheuttamat haitat ovat suuremmat. Kaikkien potilaiden kohdalla on tärkeää huomioida potilaan kokema mukavuus. Kun potilaasta tuntuu lämpimältä, on sillä positiivinen vaikutus tilanteen aiheuttamaan fysiologiseen ja psykologiseen stressiin. Tällöin elimistön stressivaste jää pienemmäksi ja samalla stressihormonien aiheuttamat ongelmat vähenevät. Lieväkin hypotermia lisää metaboliaa ja näin myös hapenkulutusta. Tämä johtuu sympatikotoniasta, joka aiheuttaa syketaajuuden ja verenpaineen kasvun. Kun lihasvärinä loppuu, hapenkulutus solutasolla pienenee ja hapen irtoaminen hemoglobiinista heikkenee ydinlämpötilan laskiessa. Pahimmillaan hapenkulutuksen kasvu ylittää hapen tarjonnan, solujen toiminta muuttuu anaerobiseksi ja elimistö happamoituu laktaatin muodostumisen takia. Hypotermia kasvattaa vakavien sydäntapahtumien riskiä muun muassa siksi, että sydämen hapenkulutus lisääntyy sympatikotonian vuoksi ja tuolloin mm. verenpaine ja syketaajuus nousevat ja sydän joutuu tekemään enemmän töitä. Hypotermiselle potilaalle syntyy helpommin painehaavoja, koska pintaverenkierto on heikko ja potilaan toipumien kaikkiaan hidastuu.

Vammautunut potilas

Mitä vaikeammin vammautunut potilas on, sitä todennäköisemmin hän on hypoterminen. Tämä johtuu muun muassa solujen metabolian vähenemisestä sekä mahdollisesta vamman aiheuttamasta suorasta vaikutuksesta lämmönsäätelykeskukseen. Hypotermiset vammapotilaat tarvitsevat enemmän verituotteita kuin ei-hypotermiset vammapotilaat.